Perinnebiotoopin metsäalueet olivat vesakoituneet ja avoimet niityt kasvamassa umpeen, kun alueella piipahti vuonna 2008 ympäristökeskuksen biologi LUMO-kartoitusta tehdessään. Ketoalueilta löytyi useita vanhoille laitumille ominaisia, jo vaarantuneita kasvilajeja ja lisäksi metsälaitumen puustoa pidettiin erityisen komeana. Koska olimme pohtineet muuttoa tilan talouskeskukseen, ympäristön saattaminen maisemallisesti edustavaan kuntoon tuntui mielekkäältä. Niinpä haimme noin neljän hehtaarin alueelle maatalouden erityisympäristötuen perinnebiotoopin hoitosopimusta. Aitaamisen ja vesakonraivauksen vaatima työpanos oli huomattavasti arvioitua suurempi, mutta esivalmistelun jälkeen uutterat lampaamme ovat omalla työpanoksellaan varmistaneet, että elintila on lisääntynyt mm. ketoneilikalle (Dianthus deltoides), kissankäpälälle (Antennaria dioica) huopakeltanolle (Pilosella officinarum), aholeinikille (Ranunculus polyanthemos), nurmitatarille (Bistorta vivipara), kesämaitiaiselle (Leontodon hispidus) ja ahomansikalle (Fragaria vesca).
Alkuperäinen motiivi perinnebiotooppien hoidosta oli maisemallinen. Lampaiden tultua tilalle tahto vaalia alkuperäisrotua ja tuottaa eettisesti ja ekologisesti kestävää ruokaa on noussut perinnebiotoopin hoiton lisäksi merkittäväksi motiiviksi hoitaa ja jalostaa suomenlammaskatrastamme parhaalla tavalla.
